Nappasin kuusi vuotiaan poikani mukaan katsomaan meille uutta rantaa. Aikomuksena ei ollut mennä uimaan vaan rakennella hiekkalinnoja rannan tuntumassa. Kuinkas sitten kävikään?
Uimarannat ovat olleet kovassa suosiossa pandemian aikana. Jokin nettiartikkeli sattui silmään espoolaisista rannoista ja Myllyjärveä luonnehdittiin hiljaiseksi paikaksi. Naapurinikin paikan tiesi ja kehui sitä mukavaksi paikaksi.
Espoon sivujen kautta tarkistus osoitteesta ja hieman silmäilyä Google Mapsista ennen ajoa paikan päälle. Näyttäisi, että parkkipaikka on hieman etäällä itse rannasta.
Myllyjärvi löytyy osoitteesta Myllyjärventie 8, Espoo. Sijaitsee Bodom-järvestä hieman pohjoiseen. Parkkipaikka on isohko, joten tilaa luulisi löytyvän.
Pysäköintialueelta tosiaan on joku satametriä kävelymatkaa ja reitti kulkee varsin tyylikkään lehmuskujan lävitse ylämäkeen. Matkan varrella solisee vesi mukavasti. Tuostahan voisi saada pitkällä valotuksella varsin mukavia kuvia, tuumailen.
Rannalle päästyämme huomaan kuusi-vuotiaan pettymyksen. Täällä ei ole hiekkaa, ei edes hiekan murua kuten hän osuvasti totesi. Maasto on itseasiassa kalliosta, kivikkoista ja juurakkoista. Ranta laskee syvään nopeasti joten meillä leikit jäävät verrattain lyhyeen.
Jos rannalle tulisi uimaan, kuten yleensä tullaan, niin siihen paikka soveltuu varmasti ihan hyvin. Kuitenkaan perheen pienimmille tämä ei ole ykkösvaihtoehto.
Rannan hiljaisuudesta en ole täysin vakuuttunut. Paikalla oli useampikin seurue ja lisää tuli kun olimme itse poistumassa alueelta. Lisäksi maastokartan perusteella Myllyjärven ympäri näyttäisi kiertävän polku. Se voi olla myös hyvä salavinkki ulkoilusta kiinnostuneille. Jos sinulla on tarkempaa tietoa millainen polky kyseessä, niin kommentoisitko tätä tekstiä.
Tyytyväinen käyntiin kuitenkin olen siinä mielessä, että olen nyt taas yhtä kokemusta rikkaampi.
Karttaan merkitty tie 