Sysmän kunnasta ei voi sanoa muuta kuin, että erittäin perinteinen “tuppukylä”. Muutama baari, huoltoasema ja kauppa tien varrella. “Pysähtyneisyyden ajan” oikein pystyi aistimaan. Kunnan alueelta kuitenkin löytyy osa Päijänteen alueen kansallispuistoa. Päijätsalon puistosta löytyy muutama eri pituinen reitti. Ajo-ohjeet kannattaa katsoa alla olevasta kartasta. Löysimme paikan lopulta hieman tuurilla, sillä viimeinen kyltti oli jäänyt pahasti puskan taakse.
Pysäköintialueelta valitsimme sen reitin joka johtaa näkötornille, paluumatka hieman eri reittiä takaisin. Paluumatkakin kyllä hyvin opastettu näkötornilta. Reitille kertyy yhteensä hieman vajaa 4km matkaa. Kannattaa kuitenkin tarkastella reittivaihtoehtoja viimeistään infotaulusta ja valita itselleen sopivin pituus.
Alkutaipaleen aikana varsinkin maasto vaihtelee hyvin paljon. Ensin kävellään vanhan metsikön läpi. Seuraavaksi noustaan suuren kukkulan päälle kalliota pitkin. Viimein saavutaan näkötornille.
Torni itsessään on vankkaa tekoa, mutta saattaa yllättää mikäli ei välitä korkeista paikoista. Torni on kahdessa kerroksessa ja luonnollisesti rappusia pitkin (joskin melko kapeita ja jyrkkiä) pääsee ylemmäs. Ja jos ei torniin halua kiivetä, niin ei hätää, sillä hyvät on näköalat alhaaltakin! Kukkula ja torni on 86 metriä korkealla mitattuna järven pinnasta, joten näkymiä piisaa.
Paluumatka on aavistuksen tylsähkö maisemien puitteissa. Toki hienoa metsää näkee, mutta äskeisen kaltaisia näkymiä on turha odotella.
Karttaan merkitty tie 