Alppiruusupuisto

Aina sitä oppii uutta. Pk-seudulla jo tovin asunut mutta koskaan en ollut käynyt aiemmin Alppiruusupuistossa. Puisto sijaitsee Helsingin Haagassa. Ilmeisesti ajoitus on tärkeää myös, jos mielii kukkaloistoa nähdä. Nyt ajoitus osui melkolailla nappiin. Kukinta parhaimmillaan kesäkuun alkupuolella. Ja toisaalta nyt on kelit hellineet muutenkin pitkien helteiden muodossa. Mikäpäs siinä ulkoilessa.

IMG_6209

Useat muut ihmiset puistosta olivat näköjään tietoisia. Pitkospuita pitkin mentäessä oli väliin ahtaanoloista väenpaljouden vuoksi. Suosittu paikka siis. Ja ilmainen kuten Suomessa erilaiset luontokohteet tapaavat olla. Kaikkialla näin ei muuten ole!

IMG_6192

Alueelle löytää osoitteella Kanukalliontie, 00320 Helsinki. Auto vain kadunvarteen parkkiin ja kukkia ihmettelemään. Alla näkyvän infotaulun mukaan alue on entistä suota ja nyt toimii yilopiston kasvinjalostuksen koealueena. Kokoapuistolla on kahdeksan hehtaaria.

IMG_6194IMG_6254

Mainokset
Categories: Helsinki, Uusimaa | Avainsanat: , , , , , , , , | Jätä kommentti

Sipoonkorpi (Byabäcken)

Kevät on jo hyvässä vauhdissa. Ja niin on perheemmekin. Edellisestä Sipoonkorven reissusta on jo hyvä tovi vierähtänyt. Silloin paikasta ei syntynyt mitään wow-elämystä. Toisin oli tällä kertaa. Aivan loistava paikka. Reitti oli kyllä jäinen mutta samaan aikaan omalla tavalla varsin upean näköinen. Jäätä oli aivan joka puolella.

IMG_4631

 

Auton navigaattoriin osoite Länsitie 237, Sipoo. Tuon osoitteen avulla pääsee alueen pohjoisosasta löytyvään Byabäckeniin. Hyvä pysäköintialue, joskaan silmämääräisesti katsottuna ei kovin suuri. Toisaalta ainakaan toistaiseksi ei vaikuttanut olevan aivan yhtä suosittu muutenkaan mitä vaikkapa Nuuksio. Hyvä vinkki siis myöskin, jos haluat aavistuksen enemmän ”rauhaa” muilta.

IMG_0051.CR2

Byabäckenista löytyy 1,5km mittainen merkitty reitti. Yhteensä siis 3km, kun paluumatka huomioidaan. Me kävelimme nyt vain ehkä 1/3 jäisen reitin vuoksi. 3-vuotiaalle retkeilijälle tuokin tuntui varsin riittävälle. Suunnistimme muutenkin eväspaikalle, nimeltään Ängesböle. Voi miten hyvälle ruisleipä voi ulkoilmassa maistua. Hyväähän se toki on aina mutta nyt erityisen.

IMG_6090.CR2

Tällä kertaa siis oli liukasta ja katsottavaa jäi ensikerralle myös. Jäiden lähdettyä kulku on helpompaa. Maasto helppokulkuista. Jos haluaa, niin paluumatkan voi tehdä myös tietä pitkin. Eli siis ensin kävelee tuon 1,5km osuuden. Reitin päästä pitäisi päästä tien pientareelle helposti. Tosin varmaan mukavampi tulla samaa luontopolkua pitkin takaisin. Ensi kerralla lisää tästä!

Categories: Sipoo, Uusimaa | Avainsanat: , , , , , , | Jätä kommentti

Luukin makkaranpaistopiste

English version here

Lähes koko joulukuun on satanut jotain märkää ja ikävää taivaalta. Viimeviikolla oli tiedossa yksi aurinkoinen päivä, tai niin ainakin ennusteissa luvattiin. Noh ennusteet ovat ennusteita. Järin aurinkoinen tuo päivä ei ollut mutta eipä satanut myöskään vettä tai räntää. Päätimme ottaa päivästä ilot irti ja suunnata Luukkiin paistamaan makkaraa.

IMG_5930

Pysäköintialue oli aivan järkyttävän liukas. Peilijäässä kauttaaltaan ja hiokoittaja taisi olla vielä joululomilla. No penkkojen ja reunojen kautta pääsimme tulipisteelle. Ei muutakuin puita pilkkomaan. Lähtiessä olimme miettineet hyvin mitä kaikkea tarvittaisiin mukaan. Jopa tulitikut olivat matkassa. Märkiä puita ei osattu huomioida. Olivat nimittäin aivan kastuneita. Itseasiassa kuvittelin, että paikalla olisi ollut useita muitakin grillaajia mutta kovin olin väärässä. Olikin yhtä suosittu mitä ilmeisesti #nelosolut kaupassa. Näin nyt sitten kävi etteivät puut syttyneet ja makkarat jäivät tällä kertaa grillaamatta.

IMG_5935

Voin kuvitella, että keittokatos on varsin suosittu keväisin sekä kesäisin. Yhden kerran olemme Luukissa käyneet kiertämässä lenkin aiemmin. Jostain syystä paikka unohtui. Keväällä ehdottomasti tänne uudestaan!

39375581202_5b904e3224_o

Categories: Espoo, Uusimaa | Avainsanat: , , , , , , | 2 kommenttia

Suunto Spartan Sport Wrist HR

English version available

Kolmanneksi uusimmasta jutustani, joka kirjoitettu toukokuussa 2014, tuli mieleeni hankkimani Suunnon juoksukello. Juokseminen jäi tuolloin 2014 vähemmälle lapsen syntymän jälkeen. Tämän vuoden keväällä vaikutti siltä, että aikaa olisi paremmin tälle harrastukselle.

Ja koska harrastus vaatii kunnon välineet, päätin kokeilla rannesykemittaria. Lyhyen harkinnan tuloksena kiiruhdin laittamaan nettitilauksen Verkkokaupalle ja sitten myymälään noutamaan tuotetta.

Alkuun kello vaikutti hyvälle. Ensifiilikset olivat kieltämättä positiiviset. Sykkeen vaihtelu ehkä näkyi pienellä viiveellä. Sillä ei kuitenkaan olisi väliä. Lisäksi Suunnon ”Heat Map” toiminto oli ja on varsin loistava! Sen avulla näkee suosittuja reittejä lämpökartan muodossa tai päinvastoin – voi valita reitit missä ei ole muita. Näitä suunniteltuja reittejä voi sitten ladata kelloon ja seurailla kellon ohjeita matkan aikana. Kätevää!
nyc

 

Noin viikon tutustumisen jälkeen positiiviset fiilikset alkoi karisemaan pois. Nimittäin, hyvistä Suunnon Youtube-ohjeista huolimatta, en saanut kelloa aseteltua mukavasti ranteeseen. Jotta sykemittaus toimisi edes jokseenkin luotettavasti, täytyi kellon olla melko ylhäällä ranteessa käsivarteen päin sekä melko tiukalla. Tästä johtuen kävi niin, että tuntui ettei juostessa veri kiertänyt! Kirpeinä kevätkesäaamuina käsi oli lähes kohmeessa tämän vuoksi. Tai siltä ainakin tuntui silloin. Kello on varmasti hyvä heille, joiden käteen se istuu paremmin. Valikot ja muu logiikka laitteessa on kohdallaan.

Hyväksi onneksi olin kuitenkin säästänyt myyntipakkaukset, joten asettelin kellon piuhoineen laatikkoon takaisin. Eikä muutakin Verkkiksen palautustiskille. Elävästi jäi mieleeni myyjän kysymys palautuksen syytä. Jos ei veri kierrä, niin se on kuulemma varsin hyvä syy tuotepalautukselle.

Nyt mennään sitten fiilispohjalta sykkeiden kanssa mutta ajat sentään saa SportsTrackerilla talteen. Se on riittävä näillä harjoitusmäärillä.

 

 

 

 

Categories: urheilu | Avainsanat: , | Jätä kommentti

Suomenojan lintuallas, Espoo

English version available

Joulukuinen Suomenojan tekoallas on karua katseltavaa 2017 tapanina. Sotketut sekä rikkinäiset opastekyltit harmaasävyisen luonnon kera antaa vaikutelman kuin olisi jossain idän maisemassa. Alue on varsin erikoinen ja ristiriitainen. Kivihiilivoimalaitoiksen vieressä oleva tekojärvi tarjoaa linnuille loistavan pesimäpaikan keväisin. Siitäkin huolimatta, että Länsiväylä kulkee suhteellisen lähellä. Idyllisyyttä rikkoo vielä alueen poikki kulkeva voimalinja. Täällä voi bongata valtavan ison naurulokkiyhdyskunnan sekä muita vesilintuja mutta myös piisameja pitäisi täältä löytyä.

IMG_5878

Lähdimme perheen kanssa lyhyelle luontoretkelle. 3-vuotias jaksoi reippailla tämän 1,6km mittaisen lenkin mainiosti. Jopa innostuneesti. Ainoa tunnelmaa latistava tilanne tuli oikeastaan lintutornista. ”Tuo ei ole mikään torni. Pitäisi olla yhtä iso mitä nuo savupiiput” – kuului taaperon suusta. Tornilla oli kuitenkin riittävästi korkeutta pienen miehen makuun, kunhan sinne ensin päästiin kiivettyä. Alue on muutenkin varsin suosittua ulkoiluseutua. Helppokulkuista hiekkatietä on hyvä kulkea joko pyörräillen tai kävellen.

IMG_5879

Mainittuja torneja on muuten kaksi kappaletta. Valokuvauksen kannalta mukaan kannattaa ottaa mahdollisimman pitkä telelinssi. Tällä meidän reissulla ei nähty muita lintuja kuin sinisorsia. Täsmätieto muuten niistä. Oletko tullut miettineeksi miksi naaras on huomattavasti värittömämpi mitä koiras? Koska se tarjoaa oivan suojavärin petoja vastaan munia hautoessa.

Viimeistään keväällä uudemman kerran tänne tarkastamaan, löytyisikö asukkeja enemmän! Hieno paikka kaikesta karuudestaan huolimatta. Autoilevat löytävät pysäköintitilaa helposti Bauhausin puoleisen liikenneympyrän läheltä.

Linkki Google Mapsiin.

IMG_5886

IMG_5908

 

 

Categories: Espoo, Uusimaa | Avainsanat: | Jätä kommentti

Suppailua

En ollut aiemmin suppailusta kuullutkaan. Viime syksynä teeveestä tuli ohjelma, jossa aihetta käsiteltiin. Ajattelinkin heti, että tuotahan voisi kokeilla. Olin nimittäin jo aiemmin nähnyt itseni mielikuvissa kajakin tai kanootin kanssa melomassa kotimaisissa järvissä. Tämä laji näytti oikeastaan vielä hienommalle, tai paremminkin sopivammalle.

 

IMG_0774

 

Suppilautoja löytyy ilmatäytteisinä sekä kovina lautoina. Molemmissa on hyvä ja huonot puolensa. Ilmatäytteisen laudan kuskaaminen ja säilyttäminen vaatii vähemmän tilaa. Tyhjänä lauta kulkee auton takakontissa tai miksei vaikka julkisessa liikenteessäkin reppuun pakattuna. Itse suppi-nimi tulee englanninkielisestä nimestä SUP eli Stand Up Paddle. Tarkoittaa siis seisaaltaan melottavaa lautaa.

Itsellä oli nyt kolmas kerta vasta kun melomaan ennätin. Alkuvaiheissa harrastusta siis. Lajin oppimiskäyrä on varsin lyhyt. Ehkä ensimmäiset 5 minuuttia menee tasapainon kanssa totutellessa. Seuraavaksi kropasta alkaa löytymään käyttämättömiä lihaksia. Jaloissa ja jalkapohjissa tuntuu.

Melontatekniikassa ei sinänsä mitään ihmeellistä ole mielestäni. Aika nopeasti tuntuu löytyvän ihan luonnostaa tehokas tapa edetä. Käännökset sujuvat helposti. Ehkä sellainen havainto aivan vasta-alkajille, että kannattaa suunnata vastatuuleen ensin. Muutoin vaarana voi olla ajautua liian kauaksi lähtöpaikasta ja paluuseen tarvitaankin enemmän voimia mitä niitä olisi jäljellä.

Ja vaikka lajiin nopeasti sisään pääseekin, niin yksi hyvä vaihtoehto on osallistua SUP-kokeiluun. Tällaisia järjestää mm. Arcticsurf. Kokeiluun kuuluu kaikki tarvittavat varusteet sekä opastus.

Suppailu on lajina melko rauhallista menoa, mutta samalla hyvää treeniä kaikinpuolin. Väittävät, että konttorirotankin saa ryhtiin tällä lajilla. Erityisen hauskaa tässä lajissa on kuinka hyvin ympärilleen näkee mereltä/järveltä, tai missä nyt sitten melookaan. Sitä ikään kuin seisoo veden päällä. Ympärilleen on helppo tähyillä, ja maisemat ovat hienot. Ainakin erilaiset jos on tottunut katselemaan vain rannalta.

Categories: Sekalaista | Avainsanat: , , , , , , | Jätä kommentti

Pidä blogia WordPress.comissa.